Laulua ja ruokaa

"Vappukattaus" NK:lla

Ruotsiin muuttomme aikoihin menimme kerran laivalla kuuntelemaan karaokea. Mikrofoniin tarttui ruotsalainen, lyhyt, pyöreä, vaalea nainen. Ajattelin silloin, että tuolla olemuksella ei tulla esittelemään itseään ellei osata laulaa. Kun hän sitten vetäisi ensimmäisen kappaleen, olin tyrmistynyt. Kun muut esiintyjät, främlingiä kiljuvat teinitytöt, muutama vanhan kansallisen vähemmistömme edustaja ja ne ujonpuoleiset nuoret miehet lauloivat siedettävästi, hän oli virtuoosimainen. Toisena kappaleena hän esitti Grease-musikaalista Summer nights. Erityisesti siinä ammattilaisen äänenkäyttö, uskomaton rytmitaju ja musikaalisuus pääsivät oikeuksiinsa.

Suomalainen alemmuskompleksi heräsi. Mietin mielessäni, miten ihmeessä nuo ruotsalaiset ovat noin hyviä. Tuollainen laulaja, eikö löydy muka muita areenoita kuin ruotsinlaivan karaoke? Täytyy olla mieletön ylitarjonta hyvistä laulajista, kun tällaiset kyvyt lauleskelevat ilmaiseksi puolikuntoisen ja -musikaalisen karaoke-esiintyjäkaartin lomassa.

Seuraavalla matkalla menin taas kuuntelemaan karaokea. Silloin siellä avasi ääntään joku klassisen laulun ammattilainen, ainakin oopperan kuorosta jos ei solisti. Kieltämättä hänen tulkintansa Hopeisesta kuusta toi mieleen Virran Olan, mutta alkoi jo harmittaa. Eihän tällainen tavallinen kotikaraokevirtuoosi uskalla ikinä mennä laulamaan sitä Lulua.

Seuraavana syksynä televisiota katsellessa laivan karaokesta tuttu pyylevä rouva paljastui Kikki Danielssoniksi. Paikallinen Katri-Helena, osallistunut yhdeksän kertaa euroviisukarsintoihin, ja ollut kaksi kertaa edustamassa Ruotsia itse kilpailuissa. Tällä hetkellä hänen uransa on taas nousussa. Vikipedian mukaan hän on kärsinyt alkoholiongelmasta, mutta illalla hän esiintyy ruokaongelmansa vuoksi "Olet sitä mitä syöt" -ohjelmassa.

Vaikka mieluimmin kuuntelen hänen lauluaan kuin katson hänen kamppailuaan ylipainoa vastaan, taidan silti avata television illalla. Kiinnostaa tietää, mitä ihmettä ne osaavat neuvoa. Oma strategiani painonnousua vastaan on, että pitää vain syödä vähemmän, uskomattoman vähällä ruoalla tulee toimeen. Mutta eilen taas huomasin kuntosalilla, kuinka hyvin sitä jaksaa, kun on syönyt muutaman perunan aterialla ja vielä korvapuustin - tai kaksi - kahvin kanssa.