Libanonin kevät

"Kun Henkes virvoituksen

vain sielu saanut on,

keväisen kaunistuksen

se saa kuin Libanon."

Taas sitä suvivirttä lauletaan lauantaina, mutta lyhennettynä versiona, johon tuo viides säkeistö ei kuulu. Vaikea on yhdistää sielun virvoitusta ja Libanonin kevättä taas tänäkin vuonna. Kuusi vuotta sitten olin Beirutissa toukokuussa. Sisällissodan päättymisestä oli kulunut jo kymmenen vuotta, jälleenrakennus oli täydessä vauhdissa, mutta luodinreiät talojen julkisivuissa muistuttivat raskaasta lähimenneisyydestä. Ihmiset olivat luottavaisella mielellä tulevaisuuden suhteen ja aidosti ylpeitä siitä, että eri uskontokunnat pystyivät elämään keskenään sovussa. Jännitys ja ristiriidat olivat kuitenkin aistittavissa.

Viime kesän hävitystä oli tuskallista seurata. Joku Beirutin kaduilla haastatelluista sen totesikin, että aina kun Libanon pääsee vähän jaloilleen, niin eiköhän joku käy pommittamassa sen maan tasalle, että taas joudutaan aloittamaan alusta. Tilanteeseen on syynsä. Libanonin valtio on heikko, vaikka Syyria vetikin joukkonsa rajan taakse, on sen aiheuttama uhka edelleen väijymässä. Maan demokratia on puolittaista, korkeimpien poliittisten johtajien paikat on jaettu valmiiksi. Järjestely takaa näennäisen sisäpoliittisen rauhan, mutta ei kuvasta todellista poliittista liikehdintää maassa.

Varsinaiset ruutitynnyrit ripoteltuina eri puolille maata ovat palestiinalaispakolaisten leirit. Työttömiä, osattomia ihmisiä ahtaisiin leireihin sulloittuina, järjestystä pitävät palestiinalaisten omat ryhmittymät, ja väki leireissä kasvaa jatkuvasti. Libanon ei myönnä pakolaisille kansalaisuutta eikä anna heidän työskennellä useissa ammateissa. Leirien nuoret miehet joutuvat jo keskenkasvuisina valitsemaan, mihin Fatahin fraktioon kuuluvat, mahdollisuutta jäädä ulkopuolelle ei ole. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Jonkun aseenkalistajaporukan tarjoamaan pyssyyn on tartuttava, oman ja perheen turvallisuuden vuoksi.

Nyt Nahr el-Baredin leirissä yritetään ajaa ulos Fatah Islam -liikettä. Kyseinen järjestö ilmaantui muutama kuukausi sitten leiriin, se saa tukea Al-Qaidalta, leirissä kukaan ei myönnä tukevansa sitä. Toisaalta palestiinalaisryhmittymät eivät myöskään ole asettuneet Fatah Islamia vastaan, vaan Libanonin armeija on ryhtynyt toimiin. Armeijan operaatio pakolaisleiriin pesiytynyttä aseellista ryhmittymää vastaan tekee tuhoisaa jälkeä. Siviilit ovat jääneet taistelujen keskelle leiriin, arviolta 20 000 ihmistä on saarrettuna huonosti toimivien avustuskuljetusten varassa. Taisteluissa kuolleiden ruumiit mätänevät ahtailla kaduilla, kun kukaan ei uskalla mennä niitä pois korjaamaan.

Ei kai kukaan usko, että lähi-idän tilanne voisi rauhoittua, ellei palestiinalaispakolaisten asemaa saada ratkaistua. Minkäänlaista poliittista valmiutta asian käsittelemiseen ei vain ole. Mitä jos leirit purettaisiin yksi kerrallaan, leiri per vuosi, aloitettaisiin ensi vuonna? Kun vietetään palestiinasta pakenemisen tai karkotuksen 100-vuotispäivää vuonna 2048, jäljellä olisi vielä 18 leiriä. Libanonin 12 leiriä ja niissä asuvat 400 000 pakolaista kannattaisi käsitellä tuossa urakassa ensimmäisten joukossa.