Viime viikonloppuna löysin itseni taas uuden harrastuksen parista. Etsiskelin liito-oravan (Pteromys volans) papanoita tontiltamme, sieltä mihin sähköyhtiö suunnittelee voimalinjaa. Mielenkiintoista puuhaa. Tiedoksi vain kaikille, että liito-oravan uloste on kellertävä riisinjyvän muotoinen pieni kikkare, sellainen löytyy nyt meiltä lasipurkista takanreunustalta. Oikein odotan sitä hetkeä, että pääsen tuomaan tuon merkittävän todistusaineiston esille, kun ryhdymme käräjöimään sähköyhtiön kanssa.
Mielenkiintoista tapauksessa on, että lähes kaikki muut asiaan liittyvään tahot paitsi me ja sähköyhtiö ovat tienneet, että alueella on liito-oravaesiintymä. Tonttimme, jossa kasvaa ikivanhoja korkeita kuusia ja kuivaneita haapoja, on ihanteellinen liito-oravan asuinympäristö. Myös linnunpönttöjä ja tikankoloja, joihin liito-orava tekee pesänsä, on kymmenittäin pihallamme. Kun tarkemmin ajattelen, olen myös nähnyt makuuhuoneemme ikkunasta liito-oravan liitävän puusta toiseen. En vain ole uskonut silmiäni. Oravia on aina vilissyt tontillamme, puitten oksat tutisevat tuon tuosta, ja usein pihalla on liikkeellä on useampikin pörröhäntä samanaikaisesti. Yhden oravan muita kehittyneempi hyppytekniikka ei jäänyt vaivaamaan mieltäni, mutta muistikuviin se jäi.
Pari viikkoa sitten sain kivan puhelun tänne Tukholmaan. Minulle soitti joenvarrella asuva pariskunta, johon tutustuin sattumalta, kun piti löytää soutuveneelle vesillelaskupaikka ja he antoivat ystävällisesti käyttää heidän pihaansa. Mies pyysi lupaa käydä katsomassa tontiltamme, onko siellä mahdollisesti liito-oravia. Annoin luvan ilomielin, ihanaa että joku jaksaa vaivautua yhteisten asioiden vuoksi! Seuraavana päivänä sitten selvisi, että liito-oravia asuu alueella, mutta kummallista kyllä, selvisi myös, että liito-oravien asuinpaikat on selvitetty muutama vuosi sitten, kunnalla samoin kuin ympäristökeskuksella pitäisi olla kyseinen selvitys. Nuo tahot antoivat kuitenkin siunauksensa voimalinjan rakentamiselle tunnetun liito-oravahabitaatin päälle.
Sinällään voimalinjan rakentaminen ikivanhaan myllymaisemaan on järjetöntä. Perusteltuja syitä säästää maisema ja herkkä jokiranta rajuilta hakkuilta ja rakentamiselta on runsaasti, mutta tässä maailmassa liito-oravan olemassaolo on paljon merkittävämpi asia kuin mitkään tavalliselle ihmiselle järkeen käyvät itsestäänselvyydet. Onneksi se oravainen nyt lymyilee siellä kuusenoksalla, toivottavasti lisääntyy myös. Me emme kaada puita tontiltamme emmekä raivaa lahopuuta pois, laitamme vielä naapurilta lahjaksi saadut linnunpöntöt paikalleen odottamaan uusia asukkaita ensi keväänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti